Jätelain etusijajärjestyksen mukaisesti, jos rakennus on välttämätöntä purkaa, tulee purkuvaiheessa edistää uudelleenkäytön toteutumista. Uudelleenkäyttö vaatii ehjänä purkamista, eli sen pitää tapahtua ennen rakennuksen lopullista hävitystä.
Uudelleenkäyttö vaatii tuotteiden huolellista käsittelyä, mikä vie aikaa. Jos tuotteet vaurioituvat, ne muuttuvat jätteeksi. Ehjänä irrottamista helpottaa, jos asia on huomioitu jo rakennusten suunnittelu- ja rakennusvaiheessa.
Uudelleenkäyttö vaatii yleensä tavaran välivarastointia, mikä lisää toimijoiden kustannuksia. Prosessien ja arvoketjujen kehittäminen onkin tärkeää, jotta uudelleenkäyttö yleistyisi. Parhaassa tapauksessa rakennusosia voitaisiin kuljettaa suoraan purkupaikalta seuraavaan käyttökohteeseen.
Koska uudelleenkäyttöön liittyy erilaisia kuluja kuin rikkomalla purkamiseen, ei ole itsestään selvää, että se tuo merkittävää taloudellista hyötyä, muuten kuin purkutyömaan pienentyvän jätemäärän kautta. Käyttökelpoisille osille ja tavaroille on kuitenkin mahdollista laskea ympäristösäästöluku, ja ympäristövaikutusten pienentämisellä puolestaan voi olla merkitystä purkutyön tilaajalle.
Esimerkki: Taloudellisena ohjauskeinona voidaan käyttää ehjänä purkamisesta saatavaa veroetua, kuten Vancouverissa on tehty. Tutustu esimerkkiin >>
Rakennusosien uudelleenkäyttöpotentiaalin selvittäminen on osa purkukartoitusta. Kartoitusvaiheessa rakennuksessa saattaa kuitenkin olla paljon myös uudelleenkäyttökelpoista irtaimistoa (kuten valaisimia tai huonekaluja), joka olisi tärkeää pelastaa jo ennen minkäänlaisen purkutyön aloittamista.
Toimenpide-ehdotus: Uudelleenkäytön järjestelmällinen huomioiminen kaikissa rakennus- ja purkuhankkeissa.
Lue lisää:
Ympäristöministeriön tiedote rakennustuotteiden uudelleenkäytöstä (21.6.2022)
Rakennusosien uudelleenkäytön edellytykset Suomessa (Valtioneuvoston kanslia 2022)
Huuhka et.al.: Puurakenteiden uudelleenkäyttömahdollisuudet (2018)