Suunnittelujärjestelmän kehittäminen

Edellisessä osiossa listasimme suunnittelujärjestelmässä ilmeneviä esteitä kiertotalouden toteutumiselle. Tässä osiossa suuntaamme katseen ohjauskeinoihin, joilla suunnittelujärjestelmässä voi edistää muutosta.

1. Lainsäädännön ja sääntelyn välineet

Sitovia, toimintaan vaikuttavat vaatimuksia, jotka kieltävät tai määräävät. Esim. jätettä koskeva puitedirektiivi, rakennusmääräykset ja -luvat sekä tuotemerkinnät.

Lainsäädännön ja sääntelyn välineisiin kuuluvat esimerkiksi rakennusmääräykset ja -valvonta, rakennusluvat, suunnittelulainsäädäntö sekä tuotemerkinnät (esim. CE-merkintä). Vaatimukset voivat olla joko rajaavia (esim. tietty käyttäytyminen kielletään) tai määrääviä (esim. tiettyä käyttäytymistä vaaditaan). Kokonaisuutena tarkasteltuna lainsäädäntö on yleensä määräävää. Rakennettuun ympäristöön liittyviä esimerkkejä tästä ovat luvat, jotka kaikki edellyttävät tiettyjen kriteerien täyttymistä.

2. Taloudelliset ja verotukselliset välineet

Vaikutetaan markkinamekanismeihin tukien, lainojen, verojen, maksujen ja oikeuksien myöntämisen kautta. Esim. jätevero.

Taloudelliset ja verotukselliset välineet perustuvat siihen, että lainsäädäntö ja viranomaiset vaikuttavat markkinamekanismeihin esimerkiksi tukien, lainojen, verojen, maksujen ja oikeuksien myöntämisen kautta. Yleisiä esimerkkejä ovat jätevero, tiettyjen toimintojen/tuotteiden arvonlisäveron alennus ja primaariraaka-ainemaksut. Tähän voisi sisältyä myös lainojen ja tukien myöntäminen yritysten perustamiseen, kasvun tukemiseen ja infrastruktuurin kehittämiseen.

3. Sopimuksiin ja kannustimiin perustuvat välineet

Toimijat päättävät yhdessä toimintatavoista vapaaehtoisesti. Esim. Green deal -sopimukset ja Euroopan muovisitoumus (European Plastics Pact).

Sopimuksiin tai yhteistyöhön perustuvat välineet ovat vapaaehtoisia sitoumuksia tietynlaiseen toimintaan. Ne saavat usein alkunsa konsortioista, joilla on yhteisiä tavoitteita – nämä koostuvat tyypillisesti sekä julkisista että yksityisistä toimijoista (julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet).

Suomessa valtio on jo vuosia solminut vapaaehtoisia ja määräaikaisia Green deal -sopimuksia elinkeinoelämän ja julkisen sektorin kanssa. Tällaisia ovat mm. Kestävän purkamisen green deal -sopimus ja neuvotteluvaiheessa oleva Kiertotalouden green deal -sopimus.

4. Tietoon ja viestintään perustuvat välineet

Tietoa levitetään toimintatapojen muuttamiseksi. Esim. julkiset tiedotuskampanjat.

Näillä välineillä yritetään vaikuttaa käyttäytymiseen levittämällä tietoa, joka kannustaa käyttäytymisen muutokseen. Tämän vuoksi ne rajoittuvat yksisuuntaiseen viestintään. Yleensä ne ovat esimerkiksi julkisia tiedotuskampanjoita, mutta ne voivat myös olla kohdennettuja koulutusohjelmia tietyn yleisön tavoittamiseksi tai tuotteisiin liittyvän tiedon tarjoamista sertifioinnin (merkinnän) tai vertailujen avulla.

5. Osaamisen ja innovaation välineet

Toimijat lisäävät tietämystä sosiaalisen oppimisen kautta – hiljainen ja eksplisiittinen tieto. Esim. elävät laboratoriot, luovat työpajat, pilottihankkeet.

Osaamiseen ja innovaatioon perustuvat välineet tukevat toimijoita, jotka yhdessä lisäävät osaamistaan ja kapasiteettiaan sosiaalisen oppimisen välityksellä.

6. Strategiat ja tiekartat

Määrittävät yleisen suunnan ja sisältävät strategiset päämäärät ja tavoitteet. Esim. kiertotalouden toimintasuunnitelma.

Strategiat ja tiekartat tarjoavat yleisiä suuntaviivoja. Asettamalla strategisia tavoitteita kaupunkien kiertotalouden tiekartat ja strategiat voivat antaa toiminnalle suunnan ja ohjata muiden ohjauskeinojen, kuten kaupunkisuunnitteluvaatimusten tai julkisten hankintojen, kehittämistä.