Tiedonpuute on tunnistettu yhdeksi yleisimmistä esteistä rakentamisen kiertotalouden edistämisessä. CIRCuIT-hankkeessa analysoitiin datan saatavuutta neljällä eurooppalaisella kaupunkiseudulla. Tietojen saatavuusanalyysin perusteella havaittiin kuusi keskeistä ongelmaa ja estettä, jotka esittelemme tässä osiossa.
Kun kaupungeissa halutaan edistää kiertotaloustoimia, havaitaan usein, että niiden toteuttamiseen tarvittavia tietoja ei ole saatavilla. Tämä voi johtua siitä, että tietoja ei alun perinkään kerätä. Toisaalta mahdollisesti hyödyllisiä tietoja saatetaan kerätä paljonkin, mutta niitä ei toimiteta analysoitavaksi ja hyödynnettäväksi kannustimien puutteen tai yksityisyyden suojaan ja liikesalaisuuksiin liittyvien huolenaiheiden vuoksi.
Rakennetun ympäristön aloilla avointa tietoa on yleisesti saatavilla niukasti, ja tämä on vasta viime vuosina todettu merkittäväksi esteeksi kiertotalouden toteutumiselle. Tämä tarkoittaa sitä, että edes helposti kerättävää tietoa ei kerätä, vaikka se voisi olla erittäin hyödyllistä monin tavoin, myös kiertotalouden kannalta.
Tällä hetkellä täysin tietoon perustuva, digitaalisuutta korostava lähestymistapa rajoittuu edelleen lähinnä suuriin edelläkävijäorganisaatioihin. Näissäkään organisaatioissa kiertotalouteen liittyvät sovellukset eivät yleensä ole vielä keskeisessä osassa.
Tutustu lyhyeen CIRCuIT Academy -videoon, jossa Kaie Small-Warner BRE:stä ja Ben Cartwright Reusefullysta kertovat vinkkinsä siihen, kuinka muut toimijat saadaan keräämään ja jakamaan dataa. Videossa kerrotaan myös esimerkkejä siitä, kuinka kiertotalousdataa kerätään Lontoossa rakennushankkeilta.
CIRCuIT-hankkeessa tehdyssä tietojen saatavuusanalyysissa oli usein vaikea löytää merkkejä/tietoa käytettävissä olevien tietojen oikeellisuudesta tai laadusta. Esimerkiksi määrälaskelmat voidaan muodostaa rakennusten tietomallien (BIM-mallien) sisältämien tietojen pohjalta. Näin ollen ne voivat tukea myös rakennukseen sitoutuneiden materiaalien hyödyntämispotentiaalin (urban mining eli rakennusten hyödyntäminen materiaalipankkina) määrittämistä. Valitettavasti malleihin suunnitteluvaiheessa tallennetut tiedot eivät useinkaan vastaa lopullista toteutunutta tilannetta.
Myös kaupunkitason jätemäärätietojen saatavuudessa ja tarkkuudessa on haasteita. Tämä ilmiö toistuu kaikissa CIRCuIT-hankkeen kaupungeissa.
Usein tietoa saattaa olla olemassa, mutta sen haltija ei ole antanut sitä muiden käyttöön. Mahdollisia tietojen toimittajia voi olla vaikea kannustaa ylimääräiseen tiedonkeruuseen, jos siitä ei ole toimijalle konkreettista hyötyä.
Kannustimien puutteen lisäksi tiedonvaihtoa haittaa myös se, että tietojen mahdolliset käyttäjät eivät tiedä tietojen olemassaolosta ja saatavuudesta.
Viimeinen tiedonvaihdon este on se, että käytetyt tietokentät, formaatit ja ohjelmistot vaihtelevat huomattavasti toimijoiden sisällä ja niiden välillä. Vaihtelu on suurta erityisesti silloin, kun ryhmät toimivat eri organisaatiotasoilla kaupungin järjestelmän sisällä (esim. tuotteiden valmistajat ja rakennushankkeiden urakoitsijat) tai arvoketjun vastakkaisissa päissä (esim. tuotteiden valmistajat ja jätehuolto-organisaatiot).
Kiertotaloutta edistävillä sidosryhmillä on niukasti tietoa heidän toimintaansa tukevista keskeisistä tuotteista ja palveluista. Toimijoilla ei esimerkiksi välttämättä ole tietoa siitä, mistä ja miten hankkia uudelleenkäytettyjä tai kierrätettyjä rakennusosia ja raaka-aineita tai mitkä organisaatiot voisivat tarjota palveluita rakennusten elinkaaren loppuvaiheessa rakennuksiin sitoutuneiden materiaalien hyödyntämiseen (urban mining eli rakennusten hyödyntäminen materiaalipankkina).
Vaikka tuotteiden, rakennusten ja kokonaisten kaupunkien kiertotaloustoiminnan mittaamiseen on kehitetty ja kehitetään edelleen uusia lähestymistapoja, näiden indikaattoreiden perustana toimivia tietoja ei useinkaan ole saatavilla, ja niiden kerääminen vaatisi monissa tapauksissa huomattavia lisäponnisteluja.
Materiaalien kiertokulun ymmärtäminen ja hallinta edellyttää käsitystä alueen läpi kulkevien materiaalien määristä ja kulkureiteistä – oli sitten kyse yksittäisestä rakennuksesta tai kokonaisesta kaupungista. Tällä hetkellä kattavia kaupunkitason tietoja materiaalivarannoista ja -virroista ei ole, edes kaupunkien omista rakennuksista. Eniten tietoa on saatavilla jätevirroista.
Kun tietoa on saatavilla, voi sitä olla vaikea hyödyntää. Usein dataa ei voi käyttää mallintamaan ja vertailemaan erilaisten päätösten (koskien mm. tuoteselosteita, suunniteltuja ominaisuuksia ja jätehuoltomääräyksiä) todennäköisiä vaikutuksia materiaalien kiertokulkuun ja koko elinkaaren aikaisiin vaikutuksiin.
Tämä johtuu suurelta osin siitä, että alan perustutkimus on vielä suhteellisen varhaisessa vaiheessa; määrällisten tietojen saaminen edellyttää paljon enemmän sekä kokeellista että havainnoivaa tutkimusta. Havainnoivassa tutkimuksessa olisi mieluiten hyödynnettävä laajoja tietoaineistoja materiaaleista ja rakennuksista niiden koko elinkaaren ajalta.
TEHTÄVÄ: Ovatko jotkin näistä tietopuutteista yhteneviä aiemmin tunnistamiesi esteiden kanssa? Miten nämä liittyvät kaupunkisi tilanteeseen?