Ruoantuotannon moninaiset ympäristövaikutukset

Kolmannes kulutuksen ympäristövaikutuksista muodostuu ruoasta (Lähde: Kuluttajaliitto). Erityisen paljon ympäristöä kuormittaa liha- ja maitotuotteiden tuotanto. Ne esimerkiksi tuottavat merkittäviä määriä ilmastoa lämmittäviä ja vesistöjä rehevöittäviä päästöjä.

Viljelyskäyttöön ei voi raivata lisää maa-alaa ilman, että luontokato suurenee entisestään. Tätä ympäristökuormaa pitäisi pystyä pienentämään samalla, kun ruoan tarve kasvaa väestömäärän kasvaessa. Lisäksi ympäristöongelmat kuten ilmastonmuutoksen voimistuminen, puute puhtaasta vedestä ja maaperän viljavuuden heikkeneminen vaikeuttavat ruoantuotantoa.

Suomen peltoalasta noin 70 % käytetään lihan ja muun eläinperäisen ruoan tuotantoon.

Noin 90 % Suomessa kulutetun ruuan vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen kohdistuu Suomen ulkopuolelle. (Lähde: WWF Ruokaopas)

Isoissa tarjoilukulhoissa on ruokaa. Ihminen on ottamassa lautaselle ruokaa.

Ruuantuotanto on maailmanlaajuisesti yksi suurimmista kasvihuonekaasujen aiheuttajista.

Ruoka muodostaa noin 20 % keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä. (Lähde: Sitra – keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki)

Maatalous on suurin makean veden kuluttaja maailmassa. Lähes puolet Suomen vesijalanjäljestä jää ulkomaille. (Lähde: OECD – water and agriculture)

Lue lisää: Ruuan ympäristövaikutukset – WWF Suomi

Vedenkulutusta käsitellään lisää osiossa Vesi.

Ruoan alkutuotannolla suurimmat ympäristövaikutukset

Noin 60 % ruoan ilmastovaikutuksista syntyy alkutuotannossa eli maatiloilla ja kasvihuoneissa viljelystä, viljelykäytössä olevasta maaperästä ja eläimistä. Rehun tuotanto vaatii energiaa, lannoitteita ja myös torjunta-aineita. Eläintuotanto aiheuttaa ilmastovaikutuksia myös eläinten ruuansulatuksen ja lannan vuoksi. Naudan ja lampaiden märehdintä tuottaa runsaasti metaania, joka on merkittävä kasvihuonekaasu. Lihan ja esimerkiksi maidosta valmistetun juuston ilmastopäästöt ovatkin suuret. (lähde: HSY – Ilmastoystävällinen ruoka)

Ruokaan liittyvien ympäristövaikutusten tutkimiseen käytetään elinkaariarviointimenetelmää, jossa huomioidaan kaikki vaiheet alkutuotannosta ruoan valmistamiseen. Suurin osa ruoan ekologisesta jalanjäljestä syntyy tuotantovaiheessa. Sen sijaan elintarvikkeiden kuljetusten ympäristövaikutukset eivät ole niin suuria kuin yleisesti luullaan. Talvella ulkomailta tuodut vihannekset voivatkin olla ympäristön kannalta parempi valinta kuin kotimaiset kasvihuonekasvikset. Tilanne toki muuttuu ratkaisevasti, jos kasvihuoneessa käytetty sähkö on ekosähköä ja lämmitykseen käytetään uusiutuvaa energiaa.

Myös pakkausten ympäristövaikutukset ovat lähes aina merkittävästi pienemmät kuin itse elintarvikkeen. Pakkaukset suojaavat tuotteita ja vähentävät siten ruokahävikkiä.

Kädet kuorivat herneenpalkoja. Pöydällä on herneitä, porkkanoita ja kulhossa kirsikkatomaatteja.

Kasviperäisten tuotteiden ilmastokuorma on yleensä selvästi eläinperäisiä tuotteita pienempi. Tosin kasvihuonetuotannon ilmastovaikutus vaihtelee vuodenajan mukaan. Kesäkuukausien aikana tuotettujen kasvihuonetuotteiden ilmastovaikutukset voivat olla jopa vain neljännes keskitalvella tuotettuihin kasvihuonetuotteisiin nähden, koska kesällä lämmitys- ja valotustarve ovat pienemmät (Lähde: Kasvihuonetuotteiden ilmastovaikutuslaskenta : loppuraportti – (luke.fi)).