Luonnonvarojen liikakäyttö
Kaikki käyttämämme elintarvikkeet ja kulutushyödykkeet ovat peräisin maapallon luonnonvaroista. Luonnonvarojen kulutuksemme on nykyisin kuitenkin niin suurta, että kulutustasomme on vaarantanut maapallon ekosysteemien kyvyn tuottaa ravintoa, puhdasta vettä ja happea, suodattaa epäpuhtauksia ja ylläpitää ilmaston tasapainoa.
Käytämme liikaa sekä uusiutuvia (esim. puu) että uusiutumattomia (esim. metallit, hiekka) luonnonvaroja. Vaikka kaikki meille tärkeät luonnonvarat eivät ole heti loppumassa, on niiden tuhlailevalla käytöllä paljon haitallisia seurauksia: turha energiankulutus voimistaa ilmastonmuutosta ja neitseellisten raaka-aineiden kaivaminen luonnosta kiihdyttää luontokatoa.
Kaivostoiminnasta ja uusien tuotteiden valmistamisesta seuraa myös haitallisia päästöjä luontoon. Luonnonvarojen kulutusta voi helposti hillitä omassa arjessaan vähentämällä turhaa kulutusta sekä suosimalla tavaroiden yhteiskäyttöä ja käytettyjä tuotteita uusien sijaan. Myös huolellinen kierrätys vähentää neitseellisten raaka-aineiden tarvetta.
Ekologinen jalanjälki
Ekologinen jalanjälki on tapa mitata uusiutuvien luonnonvarojen kulutusta. Se kuvaa sitä, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisten kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn. Ekologista jalanjälkeä verrataan maapallon biokapasiteettiin eli kykyyn tuottaa luonnonvaroja.
Maailman ylikulutuspäivä
Maailman ylikulutuspäivänä ihmiset ovat laskennallisesti kuluttaneet kyseisenä vuonna maapallon tuottamat uusiutuvat luonnonvarat ja loppuvuosi eletään velaksi. Maailman ylikulutuspäivä on 20 vuodessa aikaistunut syyskuun lopulta elokuun lopulle.
Suomalaiset kuluttavat luonnonvaroja siinä määrin, että olemme laskennallisesti käyttäneet oman osuutemme jo maalis-huhtikuussa. Ylikulutuspäivän laskee Global Footprint Network.
Tehtävä: tunnetko jo käsitteet?
Laske oma hiili- tai ekologinen jalanjälkesi:
- Sitran elämäntapatesti
- Global Footprint Networkin ekologisen jalanjäljen laskuri (englanniksi)