Lämmitysenergian kulutuksen normeeraus eli sääkorjaus
Energiankäytön tehostamisen lähtökohta on nykytilan selvittäminen ja kulutuksen seuranta. Lämmityksen osalta vuosittain vaihteleva sää vaikuttaa rakennusten lämmitystarpeeseen ja energiankulutukseen ilman, että energiatehokkuudessa tehdään mitään muutoksia. Jos saman rakennuksen energiankulutusta halutaan vertailla eri vuosien välillä, pitää kulutus ensin normeerata eli sääkorjata. Käyttöveden lämmittämiseen liittyvä lämmitysenergian osuus ei ole verrannollinen ulkolämpötilaan, joten sen osuus on erotettava normeerattavasta lämmitysenergian kulutuksesta.
Normeerauksessa vertailuvuosien lämmön kulutus muutetaan vastaamaan Ilmatieteenlaitoksen määrittelemän niin sanotun “normaalivuoden” lämpötilojen mukaista lämmöntarvetta. Normaalivuosi on laskettu viimeisten 30 vuoden (1991-2020) keskiarvon mukaan. Normeeratun kulutuksen avulla voidaan:
- Vertailla rakennuksen energiankulutusta eri kuukausina tai vuosina.
- Vertailla eri paikkakunnilla olevien rakennusten kulutusta.
Alla olevassa kuvaajassa on esimerkki lämmitysenergian kulutusseurannasta ja normeerauksen merkityksestä. Kuvaajassa näkyy rakennuksen kuluvan vuoden toteutunut kulutus sekä kuluvan ja edellisen vuoden normeerattu kulutus. Kuluva vuosi on ollut lämmin, mikä voidaan päätellä siitä, että normeerattu kulutus on suurempi. Jos kulutusseurannassa olisi verrattu toteutunutta kulutusta edellisen vuoden normeerattuun kulutukseen, olisi lämmitysenergiankulutuksen voinut luulla laskeneen. Todellisuudessa normeerattu eli sääkorjattu kulutus on kuitenkin itse asiassa noussut.
Kuvan esimerkissä kuluva vuosi on tammikuuta lukuun ottamatta ollut tavanomaista lämpimämpi, jolloin myös lämmitysenergian tarve on ollut vähäisempi. Kun toteutunut kulutus normeerataan eli sääkorjataan, huomataankin, että lämmönkulutustaso on itse asiassa noussut ja energiatehokkuus huonontunut pienemmästä toteutuneesta lämmönkulutuksesta huolimatta.