Kerrostalon lämpötase

Valtaosa, noin kaksi kolmasosaa, asumiseen käytetystä energiasta kuluu tilojen lämmitykseen. Uusissa energiatehokkaissa rakennuksissa lämmityksen osuus energiankulutuksesta on pienempi ja tällöin käyttöveden lämmitykseen, sähkölaitteisiin ja valaistukseen kuluukin jo yli puolet asumiseen käytetystä energiasta.

Mihin kaikkeen lämpöä sitten kuluu ja mistä se rakennukseen tulee? Alla olevassa kuvassa on esimerkki tyypillisen 60-80 -luvulla rakennetun suomalaisen kerrostalon lämpötaseesta eli rakennukseen tulevista lämpövirroista ja poistuvista lämpövirroista eli lämpöhäviöistä.

Eniten lämpöä menee hukkaan koneellisen ilmanvaihdon poistoilman mukana, jos ilmanvaihtoon ei ole asennettu lämmöntalteenottoa. Poistoilman mukana häviää tällöin tyypillisesti jopa kolmasosa koko rakennuksen lämmönkulutuksesta. Ilmanvaihdon jälkeen eniten energiaa häviää ikkunoiden ja ulkoseinien kautta sekä lämpimän käyttöveden mukana viemäriin huuhdottuna.

Suurin osa rakennuksen lämmöntarpeesta katetaan niin kutsutulla päälämmitysjärjestelmällä. Kerrostalon päälämmitysjärjestelmä on yleensä kaukolämpö tai viime vuosina yleistymässä oleva maalämpö. Päälämmitysjärjestelmän rinnalla voidaan käyttää myös muita energialähteitä, kuten poistoilmalämpöpumppuja tai aurinkoenergiaa.

Rakennuksen lämmitysenergian tarvetta pienentävät erilaiset sisäiset ja ulkoiset lämmönlähteet eli “lämpökuormat”. Sisäisiä lämpökuormia ovat mm. valaistus, ihmiset ja laitteet. Auringon säteily on puolestaan ulkoinen lämpökuorma. Näitä lämmityksessä hyödynnettävissä olevia lämpökuormia kutsutaan monesti myös ”ilmaislämmöiksi”. Esimerkiksi yhden ihmisen tuottama lämpöteho on luokkaa 80 – 150W eli ihminen lämmittää pienehkön sähköpatterin teholla. 100 W:n teholla sähköä kuluttava televisio tuottaa ympäristöönsä 100 W:n lämpötehon ja auringon säteily keskikesällä noin 1 kW:n lämpötehon kohtisuoralle neliömetrin kokoiselle pinnalle.

Lämpökuormat ovat rahanarvoista energiaa edellyttäen, että ne pystytään hyödyntämään. Yksinkertaisimmillaan hyödyntäminen onnistuu asentamalla lämmityspattereihin termostaattiset patteriventtiilit, jotka aistivat lämpökuormien synnyn ja ohjaavat pattereille vähemmän lämmitysenergiaa. Ilman toimivia termostaatteja lämpökuormat johtavat helposti “ylilämmittämiseen”, jolloin sisälämpötila nousee epämukavan korkeaksi tai ylilämpö tuuletetaan harakoille.