Lämmitysenergian kulutuksen normeeraus eli sääkorjaus

Energiankäytön tehostamisen lähtökohta on nykytilan selvittäminen ja kulutuksen seuranta. Lämmityksen osalta vuosittain vaihteleva sää vaikuttaa rakennusten lämmitystarpeeseen ja energiankulutukseen ilman, että energiatehokkuudessa tehdään mitään muutoksia. Jos saman rakennuksen energiankulutusta halutaan vertailla eri vuosien välillä, pitää kulutus ensin normeerata eli sääkorjata. Käyttöveden lämmittämiseen liittyvä lämmitysenergian osuus ei ole verrannollinen ulkolämpötilaan, joten sen osuus on erotettava normeerattavasta lämmitysenergian kulutuksesta.

Normeerauksessa vertailuvuosien lämmön kulutus muutetaan vastaamaan Ilmatieteenlaitoksen määrittelemän niin sanotun “normaalivuoden” lämpötilojen mukaista lämmöntarvetta. Normaalivuosi on laskettu viimeisten 30 vuoden (1991-2020) keskiarvon mukaan. Normeeratun kulutuksen avulla voidaan:

Alla olevassa kuvaajassa on esimerkki lämmitysenergian kulutusseurannasta ja normeerauksen merkityksestä. Kuvaajassa näkyy rakennuksen kuluvan vuoden toteutunut kulutus sekä kuluvan ja edellisen vuoden normeerattu kulutus. Kuluva vuosi on ollut lämmin, mikä voidaan päätellä siitä, että normeerattu kulutus on suurempi. Jos kulutusseurannassa olisi verrattu toteutunutta kulutusta edellisen vuoden normeerattuun kulutukseen, olisi lämmitysenergiankulutuksen voinut luulla laskeneen. Todellisuudessa normeerattu eli sääkorjattu kulutus on kuitenkin itse asiassa noussut.

Lisätietoa lämmitystarveluvusta 

Lämmitystarvelukujen laskennassa ja hyödyntämisessä käytetään hyväksi oletusta, että rakennuksen energiankulutus on likipitäen verrannollinen sisä- ja ulkolämpötilojen erotukseen. Lämmitystarveluku saadaan siis laskemalla yhteen kunkin kuukauden päivittäisten sisä- ja ulkolämpötilojen erotus. Mitä kylmempää on ulkona, sitä enemmän tarvitaan lämmitysenergiaa ja sitä suurempi on lämmitystarveluku.

Suomessa on vakiintunut käyttöön lämmitystarveluku S17, joka lasketaan +17 °C:ksi oletetun sisälämpötilan ja ulkolämpötilan vuorokausikeskiarvon erotuksen perusteella. Sisälämpötilaa +17 °C käytetään siksi, että erilaisten sisäisten lämmönlähteiden kuten valaistus, ihmiset ja laitteet, sekä ulkoisen auringonsäteilyn oletetaan kattavan laskennallisen sisälämpötilan +17 °C ja todellisen sisälämpötilan eron.

Lämmitystarveluvun laskennassa ei oteta huomioon päiviä, joiden keskilämpötila on keväällä yli +10 °C ja syksyllä yli +12 °C. Laskentatavassa siis oletetaan, että kiinteistöjen lämmitys lopetetaan ja aloitetaan päivittäin ulkolämpötilan ylittäessä tai alittaessa mainitut rajat.

Vertailuarvona eli normaalivuoden lämmitystarvelukuna käytetään vuosien 1991–2020 keskimääräistä lämmitystarvelukua. Kuukauden lämmitystarveluku saadaan laskemalla summa vuorokautisista lämmitystarveluvuista ja vuoden lämmitystarveluku on vastaavasti summana kuukausittaisista lämmitystarveluvuista. Lämmitystarveluvun yksikkö °Cvrk.

Löydät lisätietoa lämmitystarveluvuista ja kulutuksen normituksesta esim. Motivalta. 

Linkki Motivan sivuille löytyy alta: 
www.motiva.fi/kulutuksennormitus