Perinteisesti verkkoon kytketyssä järjestelmässä on yksi invertteri, joka sijaitsee taloyhtiön sähköpääkeskuksessa. Näissä inverttereissä on yleensä kaksi- tai nelikanavainen teho-optimoija, eli paneelit jaetaan kahteen tai neljään ryhmään, ja yhden ryhmän ollessa varjossa, pystytään muiden teho hyödyntämään. Alla on esitetty muutamia teknisiä vaihtoehtoja, jotka parantavat tuotantoa, kun paneeleille tulee varjostuksia.
Mikroinvertterit asennetaan paneelikohtaisesti jokaisen paneelin alle. Ne parantavat aurinkosähkön tuotantoa erityisesti tilanteissa, joissa paneelien päälle tulee varjostuksia. Yhden paneelin ollessa varjossa, kaikki muut tuottavat sähköä normaalisti. Lisäksi ne mahdollistavat paneelikohtaisen tuotannon seuraamisen.
Keskitetyllä invertterillä varustettuun järjestelmään voidaan asentaa paneelikohtaiset tuotannon optimoijat (power optimizer), jotka asennetaan paneelien yhteyteen kuten mikroinvertterit. Mikroinvertterien tavoin ne mahdollistavat myös paremman tuotannon katoilla, joissa on varjostusta sekä paneelikohtaisen seurannan. Tuotannon optimoijat myös säätävät yksittäisiä paneeleita, jotta niistä saadaan mahdollisimman hyvä tuotto.
Mikroinvertterit ja tuotannon optimoijat lisäävät järjestelmän hintaa. Parempi tuotto voi kuitenkin parhaimmillaan lyhentää takaisinmaksuaikaa. Lisäksi molemmat laitteet mahdollistavat järjestelmän jännitteen alentamisen turvalliselle tasolle esimerkiksi silloin, kun katolla täytyy työskennellä tai tulipalon sattuessa. Laitteiden suurempi määrää voi lisätä vikaantumisriskiä, varsinkin kun laitteet ovat katolla säiden armoilla. Paneelikohtainen seuranta on merkittävä etu, sillä sen avulla voidaan seurata paneelin toimittajan tuotantotakuun toteutumista sekä laitteiden vikaantumista.