Kasvata omaa resilienssiäsi

Resilienssillä on monia määritelmiä. Sillä tarkoitetaan psyykkistä kykyä selviytyä vaikeuksista sekä ylläpitää toivoa ja toimintakykyä vastoinkäymisten aikana. Koemme joka tapauksessa elämässämme vastoinkäymisiä, mutta resilienssissä on kyse siitä, miten ne kohtaamme. Resilienssiä on ihan jokaisessa meissä, se on muokattavissa ja kehitettävissä. Resilienssiä käsitellään usein myös yleisesti sopeutumisena elämän muutoksiin. Niinpä resilienssi voidaan nähdä yleisesti muutoskykynä.

Ulrika Björkstam kertoo teoksessaan Kehitä resilienssiä, opas muutoskykysi vahvistamiseen havainnollistavan esimerkin resilienssin moninaisuudesta. Vertauksen on kehittänyt alun perin lääkäri ja psykologi Chris Johnstone.

Jos käsissäsi olisi tennispallo ja kypsä, mehukas tomaatti, huomaisit niitä puristaessasi eron. Tennispallo joustaa ja palautuu puristuksen jälkeen ennalleen, mutta tomaatti muussautuu. Samoin maahan heitettäessä pallo ponnahtaa takaisin, mutta tomaatti ei. Esimerkissä pallo on siis resilientti, mutta tämä on vain yksi resilienssin muoto. Jos hautaisit molemmat maahan mullan alle ja palaisit parin vuoden päästä, tennispallo olisi edelleen siellä, ehkä jo osittain lahonneena, mutta hyvällä tuurilla tomaatti olisi muuttunut uudeksi tomaattipensaaksi. Aiemman rikki menneen tilalle on silloin versonnut jotain uutta ja arvokasta. Kolmas esimerkki on aallokossa kelluva korkki, joka poukkoilee aaltojen mukana ja palaa pinnalle, vaikka välillä painuisikin pinnan alle. Korkki kuvaa tilanteita, joissa sopeutamme toimintaamme muuttuviin ympäröiviin tilanteisiin. Jatkamme eteenpäin, koska uskomme omaan pärjäämiseemme ja siihen, että kyllä tästä vielä ihan hyvä tulee.

Koska resilienssi on kehitettävissä, voimme kaikki vahvistaa resilienssiämme eri tavoin. Tämä onkin tärkeää, jotta resilienssi ei ole vain reagointia, vaan myös ennakointia. Yksilötasolla tärkeää on psyykkinen joustavuus ja usko omaan pystyvyyteen sekä kyky pyytää ja ottaa vastaan apua. On hyvä oppia tunnistamaan ja hyödyntämään erilaisia sisäisiä ja ulkoisia voimavarojaan. Resilienssi on vahvinta aina silloin, kun se on mahdollisimman monen voimavaran mahdollistama, eikä vain yhden oljenkorren varassa. Henkilökohtaisen resilienssin lisäksi on tärkeä muistaa, että olemme sosiaalisia olentoja. Sosiaalisen tuen merkitys korostuu erityisesti, kun kohdataan suurempia vastoinkäymisiä.

Pohdintatehtävä: Mieti tavallista arkipäivääsi ja pohdi mitä tekisit, jos tavanomaisiin tapoihisi tulisi esteitä. Jos et voisi mennä henkilöautolla, pystyisitkö hyppäämään joukkoliikenteen kyytiin tai omistatko polkupyörän? Jos piha tulvisi, olisiko sinulle selvää, miten toimia? Jos kaupassa ei olisi jauhelihaa, kahvia tai suklaata, miten reagoisit? Jos kotiin iskisi yllättävä vesikatko, miten toimisit?

Yhteisöt vaikuttavat merkittävästi hyvinvointiimme ja sitä myötä resilienssiimme. Ilmastonmuutokseen sopeutuessa esimerkiksi tulva voi iskeä koko asuinalueelle tai vaikuttaa koko taloyhtiöön, jolloin isku kestetään sitä paremmin, mitä toimivampi yhteisö on. Kyse on toki hyvistä suhteista, mutta myös konkreettisista asioista kuten monipuolisista saavutettavista viestintäkanavista ja -tavoista, tehtäviensä tasalla olevasta taloyhtiön hallituksesta, varautumissuunnitelmista ja ennakkoon hankituista välineistä. Myös yhteiskunnan tuki vaikuttaa sekä yksilöiden että yhteisöjen resilienssin muodostumiseen.

”Yhteisössä olevat yksilöt, yhteisön toimivuus ja ilmapiiri vaikuttavat resilienssiin. Siihen vaikuttavat myös kulttuuriset asiat, esimerkiksi nähdäänkö yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointi yhteisenä asiana vai ajatellaanko sen olevan jokaisen omalla vastuulla. Resilienssi on yhteisöissä yhteistä vastuuta yksilöistä ja yhteistä selviytymistä haastavista tilanteista.”

Mieli ry: Resilienssi auttaa selviytymään

Ilmastonmuutoksen vaikutukset iskevät meihin eri tavoin, sillä meillä on kullakin niihin liittyen yksilöllinen haavoittuvuus, sopeutumiskyky ja usein altistuminenkin. Hellejakso voi lämmittää kaupunginosan tiettyyn lämpötilaan, mutta sen vaikutus on hyvin erilainen eri asukkaille. Altistuminen on suurinta helposti lämpenevissä, pienissä, etelään-länteen suuntautuvissa ja yläkerroksissa sijaitsevissa asunnoissa. Haavoittuvuus on suurinta vanhuksilla, lapsilla, pitkäaikaissairailla, liikuntarajoitteisilla ja raskaana olevilla sekä huonommassa sosioekonomisessa asemassa olevilla. Sopeutumiskykyyn taas vaikuttaa mahdollisuus hankkia viilennyslaitteita, etsiä tietoa tai toimia ohjeistusten mukaisesti.